Puolen vuoden muuttotauko ohi :)

Heipä hei!

Muuttotauko venyi puolen vuoden tauoksi, mutta josko nyt yrittäisin jälleen hieman aktivoitua tälläkin saralla :)

Elämään kuuluu sitä samaa vanhaa, uudessa kodissa asustellaan ja onhan tää kyllä moninverroin parempaa kuin kerrostalossa asuminen. Puuhaa piisaa enemmän kuin kerkeää/jaksaa tehdä, mut mikäpä kiire tässä enään onkaan kun täällä jo asustellaan :). Leevi on reipas nuorimies, ikää himpun vajaa 2v. Puhetta tulee solkenaan, ja mielipuuhaa tällä hetkellä on ulkoilu ja käveleskeleminen, autoilla leikkiminen, junarata, Tomi Traktorin katseleminen, kotityöt (;D) sekä serkkutyttöjen kanssa touhuaminen.
Peppi on kasvanut jo isoksi rontiksi, aikamoinen jääräpää olemassa mutta samalla sellainen hellyydenkipeä ja suloinen sylissä kyhnöttäjä.

Mie olen edelleen vaihtelevasti töissä, samaisessa kuntoutuskodissa jossa olen ollut valmistumisestani lähtien. Toiveina olisi saada ihan kokopäiväistä työtä, toivottavasti pian jo tilanteeseen tulisi muutos :).

Eli tällainen pintaraapaisu tähän hetkeen, tästä aloitan jälleen ne aktiivisemmat päivittelyni :)

Teija

Muuttotauko

Heips!

Uudessa kodissa asustellaan, ja siitä johtuen meidän netti on ollut poikki nyt jo melkein kaksi kuukautta. Nettailut ovat jääneet minimiin, mutta kunhan viimein jälleen laajakaistan saamme käyttöön, jatkuvat myöskin tämän blogini päivitykset :)

Lämpöistä kesänodotusta ja aurinkoisia kelejä!

Tepa

Kevättä kohti :)

Onkin tässä mennyt useampi viikko, etten ole päivitellyt tätä blogiani. Syykin on niin yksinkertainen, kuin kiirus. Kodin rakentamisessa ollaan jo niin pitkällä, että tässä kuussa pääsemmä muuttamaan omaan kotiin vihdoinkin :). Koulussa on ollut paljon itsenäistä, mutta tehtäviä silti paljon joten ne ovat pitäneet minua jonkin verran kiireisenä männä viikot. Nyt onkin alkanut viimeinen jakso, ja viikko enään varsinaista koulussa istumista ja sen jälkeen työharjoittelu, jonka jälkeen edessä viimeinkin se valmistuminen...jihuu, nyt vain edessä viimeinen rypistys, että saan kaikki itsenäiset tehtävät ja tentit tentittyä. Opinnäytetyö toki pitää myös viimeistellä ja esittää, esitys on jo tänä perjantaina joten kauaa tuota ei tarvitse enään jännäillä :)

Mitäs muuta, meille on tullut perheenlisäystä. Pikkuruinen sekarotuinen Peppi-neiti. Oikein tomera ja fiksu koira, kun sille päälle sattuu. Toki toinen on vielä vasta pentu, joten ajoittaisia sisälle pissaus ongelmia vielä on...kakalle osaa jo hienosti pyytää ulos :). Raksalla tuo on viihtynyt paremmin kuin hyvin miehekkeen kanssa, siellä pääsee vapaasti mennä viipottamaan isolla tontilla :). Katsotaanpa, jos saisin teille kuvankin liitettyä:



Eli tällainen neiti nyt siis talossa :). Jännä piirre Pepissä on hänen eriväriset silmänsä, toinen silmä on nimittäin sininen ja toinen ruskea...aluksi näytti hieman erikoiselta, mutta nyt siihen on jo tottunut eikä sitä juurikaan edes huomaa.

Ja sitten vielä poijjaan kuulumisia. Meillä asustaa iloinen ja vauhdikas veijari, jolle ruoka maittaa paremmin kuin hyvin :). Kävelemään tuo lähti tammikuun aikana, ja nyt mennään jokapaikkaan sellaisella vauhdilla, että välillä oikein äitiä hirvittää katsoa. Sanavarasto on laajentunut jälleen kovasti, hurjan paljon tulee jo sanoja ja joka päivä tuo yllättää äidin ja isän ymmärryksellään, miten viisas tuollainen rapia vuoden ikäinen jo onkaan. Tuo ymmärtää asioita ihan hirmuisen paljon, joskus oikein ihmetyttää et miten voikin jonkin asian tietää. Tokihan tuo on aina ollut hirmuisen kiinnostunut meidän tekemisistä ja tarkoin seurannut pienestä pitäen meidän liikkeitä, ilmeitä ja eleitä sekä puheita, joten jospa se juontaa juurensa sieltä.

Verikokeissa, joista aiemmin mainitsin, ei löytynyt mitään muuta hälyyttävää kuin kohollaan olevat leukosyytti- ja trombosyyttiarvot. Näiden takia meidän pitäisi käydä nyt uusinta kokeissa, jossa tarkastellaan onko nämä arvot edelleen kohollaan. Yleensähän näissä tapauksissa, joissa juuri nämä arvot on kohollaan, on kyse flunssasta tai muusta kuumeesta tai virusperäisestä sairaudesta ja tuotahan pojalla oli juuri ollut kun verikokeet otettiin. Vastikään oli juuri lääkekuuri korvatulehdukseen loppunut, ja yskä sekä nuha myöskin häirinneet eloa ja oloa jo jonkin aikaa. Ja vähän ajan päästä verikokeiden jälkeen pojalle puhkesi vielä vesirokko, joten hyvin mahdollista että sekin tuloksiin vaikutti.
Nyt kävimme korvatulehduksen jälkitarkastuksessa, ja mitään ei enään löytynyt joten nyt pitäisi sitten suunnata niihin uusinta verikokeisiin...kunhan löytyisi sopiva rako, ikävää puuhaahan tuo on mut kyllä me nyt tutkitaan loppuun saakka ja toivotaan, ettei mitään vakavempaa löytyisi!

Tässä vielä meidän hymypojasta kuvaa loppuun, palailen asiaan jälleen paremmalla ajalla :)

Paukkupakkasia ja pojanviikaria.

Hrr, ylimääräisille vaatekerroksille on ollut kovasti tarvetta viime päivien aikana. Tänäkin aamuna klo:7.00 mittari näytti -22 astetta pakkasta. Illalla jopa -25.5 astetta. Mie olen kyllä talvi-ihminen siinä mielessä, että tykkään lumesta ja ihanasta talvisesta maisemasta (mitä ainakin vielä onneksi täällä meilläpäin näkyy), mutta kovat pakkaset eivät ole mieleeni. Varsinkin tänä talvena nämä pakkaset ärsyttävät ihan erikoisesti, tässä meidän väliaikaisessa asunnossa nimittäin tuppaa olemaan ihan hirmu kylmä näillä pakkasilla...patterit pitää hohkaa aivan tulikuumina, että täällä pysyy lämpimänä. Onneksi ei mene enään kauaa, että päästään omaan kotiin muuttamaan, pääseepä tästäkin loukosta eroon :D.
Mieshän siellä on tänään käynyt maalailemassa makuuhuoneita ja olohuonetta, niin se koko ajan edistyy. Ostettiin sellaista capuccinon väristä maalia, miehen mielestä se näytti aika vaalealta seinässä, mut itse toivoinkin ettei maalin sävy kauhean tumma olekkaan ettei tule kovin pimeä yleisvaikutelma. Vähän jännittää, miten meidän kaikki valitsemat materiaalit sopivat keskenään yhteen...tuleeko millainen sekametelisoppa meidän kodista :D. Ehkä kaikkein eniten jännittää keittiön lattialaatoitus, että miten se tulee sopimaan väritykseen...mut senhän näkee sitten, ei muuta kuin uusiksi jos tuntuu ettei kelpaa.
Voinkin laitella muutaman kuvan kodista, kunhan saan niitä kamerasta siirrettyä.

Mitäs muuta, viikko on taas vierähtänyt. Täällä kotona lähinnä ja koulussa. Huomenna minulla onkin muuten vapaa päivä, mutta iltapäivällä menen toiminnallista iltaa vetämään eräälle mielenterveyskuntoutujien kodille. Poikakin saa olla kotona koko päivän, iltapäivällä mummo tulee vahtimaan siksi aikaa että mie saan työni tehtyä.
Aikalaillahan tuo aika on mennyt tehtäviä pakerrellessa ja muuten pojan kanssa touhutessa, on tuo meidän poika sellainen hurmuri ettei toista olekkaan. Koko ajan äänessä, juttua tulee ihan mahdottomasti. Leikkii leluillaan ja välillä kuuluu aina hyräilyä...ih-ha-haa, ih-ha-haa :D. Selvästi aivopesty poika äitinsä puolesta, kyseinen lauluhan oli nimittäin äidinkin lempilaulu lapsuudessa. Ruoka maistuu erittäin hyvin, voisi melkein sanoa että meidän perheestä tuo kyllä syö suurimpia annoksia ja oikeastaan aivan kaikki mitä tarjotaan, kelpaa. Ja joskus sellaisetkin, mitä ei edes olla tarjoamassa...itse jos erehtyy nimittäin jotain naposteltavaa ottamaan, eiköhän toinen ole salamana kärkkymässä pientä suupalaa itselleenkin :D
Unen kanssa on nyt ollut vähän hakua, muutamia levottomampia öitä takanapäin menneellä viikolla...viime yö meni jo aika kohtuullisesti, joten toiveissa olis josko se tästä sit palautuis jälleen normaaliksi tuo unirytmikin.

Nyt häätynee lopetella, ja suunnata pikkuhiljaa pehkun puolelle. Seuraavalla kerralla vähän lisää, ja enemmän ajatuksella :)

Takaisin koulunpenkille :)

Joululoma on nyt vietetty, ja oli aika palailla takaisin koulunpenkille. Uuden vuoden kunniaksi sain aimo kasan koulutehtäviä itsenäisesti tehtäväksi, eli ei ole ainakaan tekemisestä uupeloa tulevien kuukausien aikana. Toki tämän tiesin, että joudun vähän enemmän itsenäistä tekemään nyt kevään aikana, kun päätin jäädä pojan kanssa pariksi kuukaudeksi pidempään kotiin syksyllä. Täysin oma valinta siis, eikä harmita ollenkaan...on se niin ihanaa tuo pojan kanssa kotona oleminen :). Tehtävät ovat sen verran helppoja, ettenköhän niistä selviä kunhan vähän aikataulutan tätä eloani ja teen ahkerasti töitä aina pojan mentyä nukkumaan.

Opinnäytetyön tekeminen tässä myöskin hieman painaa päälle. Meidän koulutusohjelmassa opinnäytetyöhön kuuluu toiminnallinen osuus, sekä kirjallinen osuus. Onneksi olin kaukaa viisas, ja suoritin toiminnallisen osuuden jo ennen joulua joten nyt pystyn aivan täysillä keskittymään siihen kirjalliseen osuuteen. Ja sekään ei tässä meidän koulussa ole mikään aivan ylimalkaisen vaativa, joten enköhän mie siitä kunnialla suoriudu. Aloitellut jo olen sen tekemistä, josko tuossa ensi kuun aikana pääsisin sen sitten jo esittelemään :).

Samaan aikaan kun minä ahkerasti kulutan koulunpenkkiä, mies touhottaa menemään raksalla. Tänään siellä on saatu jälleen yksi makuuhuoneista siihen kuntoon, että tapetit voisi jo lätätä seinään. Eli pakkeloinnit ja pohjamaalit sekä hionnat ovat valmiita :). Viikonlopun aikana saadaan varmaan loputkin sähköt vedettyä, ja saadaan lisää lämpöä taloon. Tähän asti siellä ollaan lämmitetty enimmäkseen puhaltimella, sekä lämmittämällä leivinuunia. Ei niissäkään lämmitysmuodoissa siis mitään vikaa ole, mut jos nyt viimein saataisiin lattialämmityskin päälle, niin laminaatteja ja laattoja päästäisiin pikkuhiljaa laittamaan sitten myöskin paikalleen :). Sieltä se pikkuhiljaa valmistuu.

Jospa muutama sananen tuosta meidän silmäterästäkin.

Pojalla hoitoonpaluu sujui ennakoitua paremmin, hoitotäti oikein kehui että tuotiin aivan uusi poika hoitoon loman jälkeen :). Poitsu oli lauleskellut, höpötellyt ja kuljaillut ympäri kämppää iloisena koko päivän, syönyt kuin hevonen ja nukkunutkin hyvin. Yksi syy tähän muutokseen oli varmaan se, että pääsimme nyt joululoman aikana viimeisistäkin imetyskerroista eroon ja sen seurauksena poika ei ole enään niin kiinni minussa, eikä kaipaa päivän aikana rintaa. Imetyksen lopetus oli toisaalta hirmuisen haikeaa, tuo kun on ollut sellainen mahottoman tärkeä asia meille molemmille koko pojan pienen iän ajan. Leevihän kasvoi reilut 5,5 ensimmäistä elinkuukauttaan pelkästään rintamaidolla, jonka jälkeen otettiin vasta kiinteät ruokavalioon. 1v1kk tuli melkeinpä imeteltyä sit kokonaisuudessaan, joten siitä voi jokainen varmasti päätellä, että kyllä tuo on ollut todella tärkeä side meidän kahden suhteessa. Toki nyt, kun imetys on jäänyt, niitä läheisyyden hetkiä on edelleen ja ihan uudenlaisia. Tuo poika on ihan mahdoton halailemaan ja humpittelemaan mitä märempiä pusuja pitkin naamaa :D

Huomenna olisi tarkoitus suunnata pojan kanssa heti aamusta verikokeisiin, mitä en kyllä mitenkään innolla odottele. Leevin kasvua on seurattu hirmu tarkasti jo jostain 8kk iästä lähtien, ja nyt sitten neuvolalääkäri päätti pistää Leevin tarkempiin tutkimuksiin kasvuhidastuman vuoksi. Jännää sinänsä, että Leevin kasvukäyrät ovat olleet pelkästään nousussa jo useamman kuukauden ajan ja silti edelleen puhutaan kasvuhidastumasta. Pikkuruinenhan tuo on, 1-vuotis neuvolassa 8820g ja 74,6cm ja nyt kolme viikkoa myöhemmin kun kävimme siellä lääkärin paikkeilla 8880g ja 75,8cm. Lääkäri tutki, eikä löytänyt mitään erikoista pojassa. Eikä mekään olla kyllä mitään huomattu, ruoka maistuu erittäin hyvin, kehitys on ollut ikätason mukaista, iloinen ja tyytyväinen sekä onnellinen poika meiltä täältä löytyy. Ei ruoista ole koskaan mitään oireita tullut, joten siksi on vaikea uskoa allergioiden löytymiseen. Mutta lääkäri nyt päätti näin, että parempi on tutkia kuin olla tutkimatta joten mehän sitten menemme niihin kokeisiin, ja tietysti koko sydämestämme toivomme ettei sieltä mitään löydy. Itse uskon kyllä täysin, että tuo meidän pojankloppi nyt vain on tuommoinen hieman sirpakampi tapaus...eihän kaikki millään voi kasvaa samojen käyrien mukaisesti :).
Mutta näistä tuloksista sitten lisää, kun niitä saamme.

Taidanpa lopetella tähän tällä kertaa, seuraavaan kertaan!

Uusi vuosi jälleen!

Tuntuuko joskus, että vuodet vierivät ohi ihan mahdotonta vauhtia? Minusta on aina tuntunut siltä, mutta nyt voin sen sanoa aivan erityisesti...mennyt vuosi 2008 oli tähän astisen elämäni paras vuosi, mutta se kiisi ohi aivan mieletöntä vauhtia. Poika on nyt reilun vuoden ikäinen, vauvavuosi oli aivan uskomatonta aikaa...miten paljon nuo kehittyvätkin jo yhden vuoden aikana? Siitä avuttomasta pienestä tissihiirestä tomeraksi taaperoksi, joka kerkeää jokapaikkaan ja jokainen päivä ja jokainen koettu asia on aina yhtä ihmeellinen :). Tuota pikkumiehen kehitystä on ollut aivan ihanaa seurata, meille on suotu aivan ihanan hurmaava hymypoika josta tuli heti syntyessään koko perheen silmäterä.

Mutta mitä muuta vuosi 2008 piti sisällään kuin vauvanhuuruisia hetkiä? Vuosi on kokonaisuutena ollut oikein onnistunut...aloitimme rakentamaan omaa kotia, joka on nyt jo viime metreillä. Helmikuussa olisi haaveena viimein päästä omaan kotiin asumaan, ja uskon että kaikki tämä odottelu on silloin sen arvoista. Päätimme myöskin ottaa koko perheelle saman sukunimein, 27.9. sanottiin siis tahdon toisillemme Alatornion kirkossa ihanan pappimme vihkimänä. Lokakuussa suuntasin takaisin koulun penkille, vuoden tauon jälkeen ja hyvin on sujunut niin minulla koulussa, kuin pojalla hoidossa aivan ihanalla perhepäivähoitajalla. Nyt tuota koulua olisi enään viimeinen rutistus jäljellä, ja huhtikuun alussa valmistun lähihoitajaksi mielenterveys- ja päihdetyönkoulutusohjelmasta.

Eli paljon on tapahtunut menneenä vuonna, välillä on ollut hyvinkin väsynyt olo, varsinkin silloin kun mieheni kaatui ja katkaisi jalkansa tuossa marraskuun alussa....se oli raskasta aikaa, mutta nyt senkin osalta alkaa onneksi jo helpottamaan. Intoa puhkuen lähden tähän uuteen vuoteen ja viimeiseen rutistukseen koulussa :)

Uusi vuosi tuo tietenkin paljon uusia haasteita, pitkä kouluputki katkeaa nyt ainakin joksikin aikaa ja toiveissa olisi päästä tekemään jotain mielekästä työtä. Ihan heti ei ole intoa lähteä jatkamaan opintoja, nyt kaipaan elämään jo jotain muutakin välillä, mutta en täysin sulje pois mahdollisuutta, että joskus jatkaisin opintoja pidemmällekkin. Ala jolle suuntaudun tuntuu kyllä todella läheiseltä ja mielekkäältä, ja mielenkiintoa siis opiskella pidemmällekin löytyisi...mut sitä kasellaan sit tulevaisuudessa :)

Uusi vuosi aloitti minulla myös elämäntaparemontin. Painoa olisi haave saada pois ainakin 10kiloa, ja kiinteytyä reilusti. Ennen raskautta olin mielestäni hyvänpainoinen, eikä raskausaikanakaan tullut kiloja kuin vajaa 8-9 yhteensä. Nopeasti ylimääräiset kilot tippui imetyksen myötä, mut jotenkin salakavalasti niitä on tässä jonkin verran kerääntynyt loppuvuoden aikana. Eli nyt on tavoitteena jättää ylimääräiset herkut pois (juu, tätä on koitettu aiemminkin, aikalailla huonolla menestyksellä), viikossa on vain yksi karkkipäivä (lauantai). Ja muutenkin pyrin syömään terveellisemmin ja monipuolisemmin. Tänne on tarkoitus sit vähän kirjailla ylös, miten tämä homma lähtee edistymään :)

Tästä se alkaa!

Nyt se on sitten minullakin oma blogi. En tiedä, kuinka ahkera kirjoittelija olen, mutta pyrkimyksenä on epäsäännöllisen säännöllisesti kertoilla kuulumisia. Omasta elämästänihän tässä on tarkoitus rustailla, joten kovin hohdokasta tekstiä tuskin on luvassa :). Mut omaksi iloksenihan tätä ensisijaisesti teenkin :).

Mut, tässäpä pieni alku tälle blogilleni, seuraavalla kerralla jo vähän enemmän asiaa ja aiheesta :)