Takaisin koulunpenkille :)

Joululoma on nyt vietetty, ja oli aika palailla takaisin koulunpenkille. Uuden vuoden kunniaksi sain aimo kasan koulutehtäviä itsenäisesti tehtäväksi, eli ei ole ainakaan tekemisestä uupeloa tulevien kuukausien aikana. Toki tämän tiesin, että joudun vähän enemmän itsenäistä tekemään nyt kevään aikana, kun päätin jäädä pojan kanssa pariksi kuukaudeksi pidempään kotiin syksyllä. Täysin oma valinta siis, eikä harmita ollenkaan...on se niin ihanaa tuo pojan kanssa kotona oleminen :). Tehtävät ovat sen verran helppoja, ettenköhän niistä selviä kunhan vähän aikataulutan tätä eloani ja teen ahkerasti töitä aina pojan mentyä nukkumaan.

Opinnäytetyön tekeminen tässä myöskin hieman painaa päälle. Meidän koulutusohjelmassa opinnäytetyöhön kuuluu toiminnallinen osuus, sekä kirjallinen osuus. Onneksi olin kaukaa viisas, ja suoritin toiminnallisen osuuden jo ennen joulua joten nyt pystyn aivan täysillä keskittymään siihen kirjalliseen osuuteen. Ja sekään ei tässä meidän koulussa ole mikään aivan ylimalkaisen vaativa, joten enköhän mie siitä kunnialla suoriudu. Aloitellut jo olen sen tekemistä, josko tuossa ensi kuun aikana pääsisin sen sitten jo esittelemään :).

Samaan aikaan kun minä ahkerasti kulutan koulunpenkkiä, mies touhottaa menemään raksalla. Tänään siellä on saatu jälleen yksi makuuhuoneista siihen kuntoon, että tapetit voisi jo lätätä seinään. Eli pakkeloinnit ja pohjamaalit sekä hionnat ovat valmiita :). Viikonlopun aikana saadaan varmaan loputkin sähköt vedettyä, ja saadaan lisää lämpöä taloon. Tähän asti siellä ollaan lämmitetty enimmäkseen puhaltimella, sekä lämmittämällä leivinuunia. Ei niissäkään lämmitysmuodoissa siis mitään vikaa ole, mut jos nyt viimein saataisiin lattialämmityskin päälle, niin laminaatteja ja laattoja päästäisiin pikkuhiljaa laittamaan sitten myöskin paikalleen :). Sieltä se pikkuhiljaa valmistuu.

Jospa muutama sananen tuosta meidän silmäterästäkin.

Pojalla hoitoonpaluu sujui ennakoitua paremmin, hoitotäti oikein kehui että tuotiin aivan uusi poika hoitoon loman jälkeen :). Poitsu oli lauleskellut, höpötellyt ja kuljaillut ympäri kämppää iloisena koko päivän, syönyt kuin hevonen ja nukkunutkin hyvin. Yksi syy tähän muutokseen oli varmaan se, että pääsimme nyt joululoman aikana viimeisistäkin imetyskerroista eroon ja sen seurauksena poika ei ole enään niin kiinni minussa, eikä kaipaa päivän aikana rintaa. Imetyksen lopetus oli toisaalta hirmuisen haikeaa, tuo kun on ollut sellainen mahottoman tärkeä asia meille molemmille koko pojan pienen iän ajan. Leevihän kasvoi reilut 5,5 ensimmäistä elinkuukauttaan pelkästään rintamaidolla, jonka jälkeen otettiin vasta kiinteät ruokavalioon. 1v1kk tuli melkeinpä imeteltyä sit kokonaisuudessaan, joten siitä voi jokainen varmasti päätellä, että kyllä tuo on ollut todella tärkeä side meidän kahden suhteessa. Toki nyt, kun imetys on jäänyt, niitä läheisyyden hetkiä on edelleen ja ihan uudenlaisia. Tuo poika on ihan mahdoton halailemaan ja humpittelemaan mitä märempiä pusuja pitkin naamaa :D

Huomenna olisi tarkoitus suunnata pojan kanssa heti aamusta verikokeisiin, mitä en kyllä mitenkään innolla odottele. Leevin kasvua on seurattu hirmu tarkasti jo jostain 8kk iästä lähtien, ja nyt sitten neuvolalääkäri päätti pistää Leevin tarkempiin tutkimuksiin kasvuhidastuman vuoksi. Jännää sinänsä, että Leevin kasvukäyrät ovat olleet pelkästään nousussa jo useamman kuukauden ajan ja silti edelleen puhutaan kasvuhidastumasta. Pikkuruinenhan tuo on, 1-vuotis neuvolassa 8820g ja 74,6cm ja nyt kolme viikkoa myöhemmin kun kävimme siellä lääkärin paikkeilla 8880g ja 75,8cm. Lääkäri tutki, eikä löytänyt mitään erikoista pojassa. Eikä mekään olla kyllä mitään huomattu, ruoka maistuu erittäin hyvin, kehitys on ollut ikätason mukaista, iloinen ja tyytyväinen sekä onnellinen poika meiltä täältä löytyy. Ei ruoista ole koskaan mitään oireita tullut, joten siksi on vaikea uskoa allergioiden löytymiseen. Mutta lääkäri nyt päätti näin, että parempi on tutkia kuin olla tutkimatta joten mehän sitten menemme niihin kokeisiin, ja tietysti koko sydämestämme toivomme ettei sieltä mitään löydy. Itse uskon kyllä täysin, että tuo meidän pojankloppi nyt vain on tuommoinen hieman sirpakampi tapaus...eihän kaikki millään voi kasvaa samojen käyrien mukaisesti :).
Mutta näistä tuloksista sitten lisää, kun niitä saamme.

Taidanpa lopetella tähän tällä kertaa, seuraavaan kertaan!