Paukkupakkasia ja pojanviikaria.

Hrr, ylimääräisille vaatekerroksille on ollut kovasti tarvetta viime päivien aikana. Tänäkin aamuna klo:7.00 mittari näytti -22 astetta pakkasta. Illalla jopa -25.5 astetta. Mie olen kyllä talvi-ihminen siinä mielessä, että tykkään lumesta ja ihanasta talvisesta maisemasta (mitä ainakin vielä onneksi täällä meilläpäin näkyy), mutta kovat pakkaset eivät ole mieleeni. Varsinkin tänä talvena nämä pakkaset ärsyttävät ihan erikoisesti, tässä meidän väliaikaisessa asunnossa nimittäin tuppaa olemaan ihan hirmu kylmä näillä pakkasilla...patterit pitää hohkaa aivan tulikuumina, että täällä pysyy lämpimänä. Onneksi ei mene enään kauaa, että päästään omaan kotiin muuttamaan, pääseepä tästäkin loukosta eroon :D.
Mieshän siellä on tänään käynyt maalailemassa makuuhuoneita ja olohuonetta, niin se koko ajan edistyy. Ostettiin sellaista capuccinon väristä maalia, miehen mielestä se näytti aika vaalealta seinässä, mut itse toivoinkin ettei maalin sävy kauhean tumma olekkaan ettei tule kovin pimeä yleisvaikutelma. Vähän jännittää, miten meidän kaikki valitsemat materiaalit sopivat keskenään yhteen...tuleeko millainen sekametelisoppa meidän kodista :D. Ehkä kaikkein eniten jännittää keittiön lattialaatoitus, että miten se tulee sopimaan väritykseen...mut senhän näkee sitten, ei muuta kuin uusiksi jos tuntuu ettei kelpaa.
Voinkin laitella muutaman kuvan kodista, kunhan saan niitä kamerasta siirrettyä.

Mitäs muuta, viikko on taas vierähtänyt. Täällä kotona lähinnä ja koulussa. Huomenna minulla onkin muuten vapaa päivä, mutta iltapäivällä menen toiminnallista iltaa vetämään eräälle mielenterveyskuntoutujien kodille. Poikakin saa olla kotona koko päivän, iltapäivällä mummo tulee vahtimaan siksi aikaa että mie saan työni tehtyä.
Aikalaillahan tuo aika on mennyt tehtäviä pakerrellessa ja muuten pojan kanssa touhutessa, on tuo meidän poika sellainen hurmuri ettei toista olekkaan. Koko ajan äänessä, juttua tulee ihan mahdottomasti. Leikkii leluillaan ja välillä kuuluu aina hyräilyä...ih-ha-haa, ih-ha-haa :D. Selvästi aivopesty poika äitinsä puolesta, kyseinen lauluhan oli nimittäin äidinkin lempilaulu lapsuudessa. Ruoka maistuu erittäin hyvin, voisi melkein sanoa että meidän perheestä tuo kyllä syö suurimpia annoksia ja oikeastaan aivan kaikki mitä tarjotaan, kelpaa. Ja joskus sellaisetkin, mitä ei edes olla tarjoamassa...itse jos erehtyy nimittäin jotain naposteltavaa ottamaan, eiköhän toinen ole salamana kärkkymässä pientä suupalaa itselleenkin :D
Unen kanssa on nyt ollut vähän hakua, muutamia levottomampia öitä takanapäin menneellä viikolla...viime yö meni jo aika kohtuullisesti, joten toiveissa olis josko se tästä sit palautuis jälleen normaaliksi tuo unirytmikin.

Nyt häätynee lopetella, ja suunnata pikkuhiljaa pehkun puolelle. Seuraavalla kerralla vähän lisää, ja enemmän ajatuksella :)